EGS

Ikä 43
Graffititaiteilija
@oldhelsinki

Historiasta:
”Graffiti tuli elämääni aika perinteisellä tavalla. Se alkoi kuin mikä tahansa harrastus. 1980-luvun puolessa välissä kotikaupunginosassani Katajanokalla asui alan pioneereja. Ne olivat sellaisia 3-4 vuotta vanhempia tyyppejä, joita muutenkin ihailtiin ja ne teki aina kaikkea makeeta. Yhtenä kesänä kaupunkiin alkoi ilmestymään graffiteja. Me seurattiin mihin niitä tuli ja valokuvattiin niitä. Se oli tapa tutustua myös Helsinkiin. Kaupungin sillanaluset ja tunnelit tuli tutuiksi. Koska graffiteja ei ollut missään mediassa nähtävillä, ne piti kaikki nähdä ja kokea itse. Harjoittelin vihkoihin ja aloin itse maalata 80-90 -lukujen taitteessa. Silloin ne ensimmäiset pioneerit olivat jo laittaneet pensselit pussiin. Minä ja mun sukupolveni jatkettiin siitä eteenpäin.”

Taiteesta:
”Kun maalaan ulos ja kadulle perinteistä graffitia, käytän lähinnä vain spraymaalia, ja joskus lateksia. Mutta se taide, jota esittelen gallerioissa ja museoissa, sen maalaan enimmäkseen mustalla. Teen nykyisin myös paljon lasiveistoksia. Nämä kaksi, graffiti ja seinien sisällä esiteltävä taide, ovat mulle ikään kuin kolikon kaksi kääntöpuolta. Töitä, joita teen ulos ja joita kutsun graffiteiksi, niitä en vie museoon tai galleriaan, koska niiden kuulu olla katu- ja ulkotilassa. Niiden visuaalinen kieli ei siirtyisi töissäni sellaisenaan, jos ne vietäisiin sisälle.”

Teemoista:
”Taiteeni perustuu kolmeen kirjaimeen E, G ja S. Viime aikoina se taide, jota esittelen suljettujen ovien sisällä, on käsitellyt aika paljon karttoja, valtioita ja rajoja. Myös identiteettiä ja historiaa. Kenellä on oikeus piirtää tai vetää rajoja ja mitä rajojen piirtäminen tarkoittaa. Tästä on myös helppo vetää yhteys graffitiin: kenellä on oikeus piirtää mitä ja minne.”

Mitä EGS tarkoittaa?
”Valitettavasti EGS ei tarkoita yhtään mitään. Etsin aikoinaan nimeä ja tuossa oli typografisesti hyvät kirjaimet. Siinä ei ole sen jännittävämpää tarinaa takana.”

Merkityksestä:
”Graffiti on iso osa elämääni, se on yksi sosiaalisen elämäni tukipilareista. Se on ollut pitkään myös eräänlainen henkireikä. Se merkitsee hetkellistä vapauden ja luovuuden kokemista.”

Pysyväisteoksista:
”Kesän aikana tulee yksi Baanalle. Vantaan vankilassa on yksi – vankila sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajalla. Teen aika paljon töitä purkutaloihin ja katoaviin kohteisiin. Pysyvyydellä ei ole loppujen lopuksi mulle merkitystä. Olen tottunut siihen, että harva asia, mitä teen, on kovin pysyvää.”

Graffitista kuvataiteeseen vai toisinpäin?
”Toki graffitista kuvataiteeseen, sillä olen nykyään ammatiltani taiteilija. Olin jo lapsena kiinnostunut piirtämisestä; kuvan tekeminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Mutta graffiti yhdisti monta asiaa: seikkailun, jännityksen, kuvataiteen ja sosiaalisen kokemuksen. Luulisin, että olisin ilman graffitiakin visuaalisella alalla, mutta toki graffiti helpotti sitä.”

Graffiti tulee säilyttämään kapinansa:
”Katutaide ja graffiti ovat kaksi eri asiaa. Minä koen katutaiteen, että se on luvanvaraisesti tehtyä ja usein tilattua. Mutta se, mitä kutsutaan graffitiksi, on ikään kuin enemmän spontaania ja pyytämättä tehtyä. Katutaidetta tehdään usein miellyttääkseen suurta yleisöä, kun taas graffitia tehdään enemmän pienelle piirille. Graffitista ei tule mielestäni koskaan liian hyväksyttyä, se tulee säilyttämään sen kapinallisen puolensa. Mutta katutaiteesta voi tulla. Vaikea sanoa, mihin tilanne menee. Tällä hetkellä sellainen selkein katutaiteen näkyvä ilmentymä ovat nämä sähkökaapit. Mutta niistä tekee katutaidetta vain se seikka, että ne ovat kadun varsilla. Ei niiden tyylissä ole jotain tiettyä visuaalista tunnistetta. Monestahan voisi yhtä hyvin sanoa, että se on galleriataidetta.”

Helsingin graffiti- ja katutaidekulttuurista:
”Tuntuu, että katutaidetta — tai miksi sitä nyt haluaa kutsuakin —  on tällä hetkellä oikein hyvin nähtävillä. Jopa ihan tarpeeksi. Helsingissä on aina ollut mielestäni tosi hyvä ja tyylikäs graffitikulttuuri, mutta katutaide ehkä vielä hakee muotoaan. Se johtuu varmasti siitä, että oli niin pitkään se nollatoleranssi ja katutaidekulttuuri on suhteellisen nuorta. Graffiti sen sijaan on paljon kypsempää. Esimerkiksi muraalitaide on mielestäni vasta kehitysvaiheessa. Eihän täällä ole montaa vuotta vielä ollut edes isoja julkisia teoksia. Siinä määrin Helsinki tulee vähän takamatkalta. Mutta asenneilmapiiri on todella kiva ja on hienoa, että noin yleisesti on mahdollisuus päästä tekemän töitä julkisiin tiloihin. Toisaalta ne kaikki julkiset työt ei ole automaattisesti hienoja, mutta eivät ole kaikki työt gallerioissa tai museoissakaan.”

Kartalla näet EGSin Omat kulmat. Klikkaa kohteita ja lue, mitä EGS sanoo.

Teksti: Karoliina Saarnikko
Kuvat: Miikka Pirinen