Omat kulmat: Ville Nordström

Ville Nordström
Ikä 16
Opiskelee nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, on mukana Nuorten toimintakeskus Hapen katutaide- ja graffitiprojekteissa valokuvaamassa ja videokuvaamassa

Katutaidetoimisto Supaflysta:
”Hattumediassa ollessani tutustuin Katutaidetoimisto Supaflyn tuottajaan, Antti Salmiseen. Pian olinkin tekemässä katutaidetoimistolle time-lapse -videota graffitimaalauksesta Hapen lastauslaiturilla ja siitä se yhteistyöni katutaidetoimiston ja Hapen kanssa alkoi. Katutaidetoimisto edistää katutaidetta Helsingissä ja toteuttaa erilaisia katutaidetapahtumia ja -projekteja. Mulla on iso arvostus Helsingin kaupunkia kohtaan siinä, että kaupungilla on katutaidetoimisto, jonka kautta tehdään niin paljon. Antti tekee välillä ympäripyöreitä päiviä, että asiat saadaan rullaamaan. Arvostan todella paljon työtä, jota siellä tehdään. Väitän, että ilman Supaflyta koko Helsingin katutaidekulttuuri olisi paljon laimeempaa. Ongelma on kuitenkin se, että monet ei tiedä, että katutaidetoimisto on edes olemassa. Katutaidetoimiston ylläpitämä uusi sivu katutaidehelsinki.fi on ihan älyttömän hyvä sivu. Siellä esimerkiksi se artistipankki on tosi hyvä juttu. Kerran mun kotikulmilla Kannelmäessä joku ihaili Sitratorin muraalia ja kysy multa, että kuka näitä tuottaa ja mistä tällaisia voisi tilata ja neuvoin heti olemaan katutaidetoimistoon yhteydessä. Nyt voi vinkata tuon nettisivun ja sieltä voi jokainen kartan avulla tunnistaa teoksen ja etsiä tekijän sivun artistipankista. Sieltä löytyy taitelijan yhteystiedot ja kuvia muistakin töistä. Sitten joku voi vaikka tilata artistilta työn, mikä on tosi hyvä juttu, sillä harva ammattigraffititaiteilijakaan elää työllään.”

Kunpa nuoret tietäisivät:
”Katutaidetoimiston työpajat – kunpa useampi tietäisi niistä. Väitän, että jokainen joka töhrii jotain koulun seinää, voisi tulla työpajaan ja saisi siellä tietää, miten paljon Helsingissä on vapaita maalausseiniä ja miten niitä voi käyttää ja miten hommat toimii. Moni ei tiedä, että seinille saa mennä kuka vain maalaamaan. En mäkään tietäisi ilman Happea, että Kantsun seinälle voisin mennä minäkin. Kunpa vaikka peruskoululaisia saisi vähän potkaistua liikkeelle, että sen sijaan, että tägää nimensä koulun vessan seinään, voisi tulla tekemään ihan seinälle. Graffitilla voi ilmaista itseään ja tuoda sen oman viestinsä kuuluville. Sä voit räpätä tai sä voit piirtää, mutta et välttämättä saa koskaan sitä viestiäsi näkyville. Toki voi kertoa vaikka psykologille tunteistaan, mutta sekään ei sovi kaikille. Mutta graffitilla saa itsensä näkyville. Kaikkihan me halutaan tulla nähdyksi, että hei mäkin olen täällä. Graffitia voi myös tehdä milloin vain, periaatteessa kellon ympäri, kunhan vain valoa riittää. Eikä tarvitse välttämättä olla edes visuaalista silmää, kunhan on intoa tehdä.”

Lue koko stoori

Kartalla näet Villen Omat kulmat.  Klikkaa kohteita  ja lue, mitä Ville sanoo.


Teksti: Karoliina Saarnikko
Kuvat: Miikka Pirinen