Ville Nordström

Ville Nordström
Ikä 16
Opiskelee nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, on mukana Nuorten toimintakeskus Hapen katutaide- ja graffitiprojekteissa valokuvaamassa ja videokuvaamassa

Nuorten toimintakeskus Happi ja Hattumedia:
”Mut valittiin vuonna 2015 Ruudin ydinryhmään eli Helsingin kaupungin nuorisovaltuustoon. Se on vuosittain valittavan kahdenkymmenen 13-17 –vuotiaan nuoren joukko, joka pyrkii vaikuttamaan nuorille tärkeisiin asioihin. Sitä kautta päädyin kaverini kanssa Hattumediaan, joka on nuorten mediatalo toimintakeskus Hapessa. Olin kyllä Hapessa käynyt aiemminkin, ensimmäisen kerran varmaan joskus 10-vuotiaana. Mutta siis Hattumediassa nuoret tuottaa nuorille sisältöä. Siellä pääsee esimerkiksi kuvaamaan, leikkaamaan ja äänittämään. Hattumedian tuotoksia julkaistaan jonkin verran Hattumedian YouTubessa ja sosiaalisessa mediassa. Osa jutuista päätyy Mun Stadi -sivuille ja tietenkin jokainen tekijä voi jakaa omissa kanavissaan. Hattumediaan voi periaatteessa tulla kuka tahansa mukaan, ottaa vain ensin yhteyttä Reijoon, Elinaan tai Ristoon, niiden yhteystiedot löytyvät Hattumedian sivuilta. Hattumediassa autetaan sitten alkuun ja opetetaan kädestä pitäen, miten kaikki toimii.”

Katutaidetoimisto Supaflysta:
”Hattumediassa ollessani tutustuin Katutaidetoimisto Supaflyn tuottajaan, Antti Salmiseen. Pian olinkin tekemässä katutaidetoimistolle time-lapse -videota graffitimaalauksesta Hapen lastauslaiturilla ja siitä se yhteistyöni katutaidetoimiston ja Hapen kanssa alkoi. Katutaidetoimisto edistää katutaidetta Helsingissä ja toteuttaa erilaisia katutaidetapahtumia ja -projekteja. Mulla on iso arvostus Helsingin kaupunkia kohtaan siinä, että kaupungilla on katutaidetoimisto, jonka kautta tehdään niin paljon. Antti tekee välillä ympäripyöreitä päiviä, että asiat saadaan rullaamaan. Arvostan todella paljon työtä, jota siellä tehdään. Väitän, että ilman Supaflyta koko Helsingin katutaidekulttuuri olisi paljon laimeempaa. Ongelma on kuitenkin se, että monet ei tiedä, että katutaidetoimisto on edes olemassa. Katutaidetoimiston ylläpitämä uusi sivu katutaidehelsinki.fi on ihan älyttömän hyvä sivu. Siellä esimerkiksi se artistipankki on tosi hyvä juttu. Kerran mun kotikulmilla Kannelmäessä joku ihaili Sitratorin muraalia ja kysy multa, että kuka näitä tuottaa ja mistä tällaisia voisi tilata ja neuvoin heti olemaan katutaidetoimistoon yhteydessä. Nyt voi vinkata tuon nettisivun ja sieltä voi jokainen kartan avulla tunnistaa teoksen ja etsiä tekijän sivun artistipankista. Sieltä löytyy taitelijan yhteystiedot ja kuvia muistakin töistä. Sitten joku voi vaikka tilata artistilta työn, mikä on tosi hyvä juttu, sillä harva ammattigraffititaiteilijakaan elää työllään.”

Kunpa nuoret tietäisivät:
”Katutaidetoimiston työpajat – kunpa useampi tietäisi niistä. Väitän, että jokainen joka töhrii jotain koulun seinää, voisi tulla työpajaan ja saisi siellä tietää, miten paljon Helsingissä on vapaita maalausseiniä ja miten niitä voi käyttää ja miten hommat toimii. Moni ei tiedä, että seinille saa mennä kuka vain maalaamaan. En mäkään tietäisi ilman Happea, että Kantsun seinälle voisin mennä minäkin. Kunpa vaikka peruskoululaisia saisi vähän potkaistua liikkeelle, että sen sijaan, että tägää nimensä koulun vessan seinään, voisi tulla tekemään ihan seinälle. Graffitilla voi ilmaista itseään ja tuoda sen oman viestinsä kuuluville. Sä voit räpätä tai sä voit piirtää, mutta et välttämättä saa koskaan sitä viestiäsi näkyville. Toki voi kertoa vaikka psykologille tunteistaan, mutta sekään ei sovi kaikille. Mutta graffitilla saa itsensä näkyville. Kaikkihan me halutaan tulla nähdyksi, että hei mäkin olen täällä. Graffitia voi myös tehdä milloin vain, periaatteessa kellon ympäri, kunhan vain valoa riittää. Eikä tarvitse välttämättä olla edes visuaalista silmää, kunhan on intoa tehdä.”

Graffititaide:
”Katutaide ja graffiti on taidetta siinä missä muutkin taidetaulut. En ennen Happeen tuloa ollut mitenkään erityiskiinnostunut graffitista vaikka toki se oli pistänyt silmään. Se oli jotenkin paljon makeempaa kuin se Mona Lisa mummin seinällä. Mummi ja pappa olivat muuten VR:llä töissä ja aina manailivat junavaunujen sotkemista, mutta silti se oli musta jotenkin siistiä. Graffiti on niin kantaaottavaa. Ja ajan hermoilla olevaa. Arvosta graffiti- ja katutaitelijoita ehkä enemmän kuin perinteisiä maalareita. Itselläni ei ole sellaista visuaalista silmää, että maalaisin itse, olen ehkä kerran pitänyt kädessäni spraykannua. Itse teen enemmän tuota mediapuolta. Arvostan esimerkiksi Jani Tolinin sekä Igor Multin juttuja ja myös Jukka Hakanen tekee ihan törkeen makeita juttuja.”

Nuorisotyöstä:
”Itse tulin Happeen tosi nuorena ja mulle se oli henkilökohtaisesti ehkä jonkinlainen turvapaikka. Aina kun tänne tuli, tuli heti hyvä fiilis, jo vahtimestarit otti ovella niin mukavasti vastaan. Täältä kukaan ei periaatteessa heitä sua pihalle ennen kuin ovet menee kiinni. Voi vaikka aulaan tulla tekemään läksyjä. Talossa on niin paljon kaikkea toimintaa, johon voi mennä mukaan. On Poikien talo, Studio 1, Katutaidetoimisto, Hattumedia…  Täällä on kaikkea sitä, mitä perus-nuorisotalosta ei löydy. Eli tuo nimi, nuorten toimintakeskus, on aika kuvaava.”

Kartalla näet Villen Omat kulmat.  Klikkaa kohteita  ja lue, mitä Ville sanoo.


Teksti: Karoliina Saarnikko
Kuvat: Miikka Pirinen