Jenny Suihko

Ikä 28
Graffitimaalari
www.katutaidehelsinki.fi/jenny/
IG @princessperch

Tyylistä:
En tee kirjaimia, vaan hahmoja. Pidän eniten söpöistä ja värikkäistä hahmoista, kuten My Little Poneista ja Pokemoneista. Olen tehnyt myös jotain omia hahmoja, esimerkiksi Konemestarinkadun alikulkutunneliin tiikerin. Just nyt mulla on mielessä kaikenlaisia eläinhahmoja, joita haluaisin päästä pian tekemään. Mulle sanottiin, että mun pitäisi tehdä kirjaimiakin tai muuten en ole aito graffititaitelija. Kokeilin kerran, mutta en pitänyt siitä. Miks mun pitäisi tehdä kirjaimia, jos en halua? Haluan tehdä hahmoja, koska tykkään ite niistä ja nautin niiden tekemisestä.”

Aika hauska sattuma:
Olin jo pitkään ollut kiinnostunut graffitien maalaamisesta, mutta tuntui isolta askelelta lähteä kokeilemaan sitä yksin. Sitten yhtenä päivä jouduin tilaamaan asuntooni hyönteismyrkyttäjän. Mulla on paljon seinillä maalaamiani tauluja ja se hyönteismyrkyttäjä sanoi, että mun työt muistuttaa erään hänen tuttunsa, Nina Kuun töitä. Hän kertoi, että Ninalla oli tulossa työpaja seuraavana lauantaina maalitussien käytöstä. Mua kiinnosti just maalitussit ja ajattelin, että hemmetti ilmoittaudunpa sinne. Siellä tuli jo ensikosketus graffitiin, kun juttelin Ninan kanssa graffitien teosta ja siitä, että haluaisin tehdä niitä. Sitten jonkin ajan päästä siitä, oli joku Kallio kukkii tai joku sellainen, ja mä olin myymässä mun tauluja siellä. Olin menossa Karhupuistoon ja kävelin Geezersin ohi ja näin yllättäen ikkunassa Ninan töitä. Jäin katteleen niitä ja sieltä liikkeestä tuli ulos pari graffitimaalarijätkää. Ne alkoi jutteleen mulle ja kysy, että ’mitä sä diilaat, kun sulla on noin iso kassi?’ Nauroin, että ’täällä on mun taidetta’ ja näytin taulujani niille. Kerroin, että haluaisin oppia graffitimaalausta ja toinen niistä sanoi, että ’tuu meijän kaa, me opetetaan sua.’ Siitä se lähti. Se toinen, Antti, alkoi opettaa mua. Aluksi oli aika vaikeata ja mun piirtämistä poneista tuli liian pienipäisiä. Mutta nyt mä osaan mielestäni jo ihan hyvin.”

Tyttönä poikien keskellä:
Alalla on paljon vähemmän naisia kuin miehiä. Ehkä siksi, että alun perin graffitit oli laittomia ja pojat nauttii sellaisista jutuista enemmän. Mä en ainakaan saa mitään rushia siitä, että tekisin jotain laittomia juttuja. Enempi saisi kyllä olla tyttöjä. Olis kiva mennä joskus maalaa jonkun tytön kanssa. Mutta ihan hyvin mut on otettu tyttönä vastaan porukoihin.”

Miksi graffiti?
Olen piirtänyt pienestä asti. Mun sisko on myös lahjakas piirtämään ja muistan, kun olin ihan pieni, se opetti mua piirtämään. Mä maalaan paljon akryyleilla ja tusseilla, mutta tarvittaessa millä vain. Graffiti on oikeastaan vain osa mun taideharrastusta. Mutta graffiti on hirmu hauskaa. Graffiti on usein sellaista sosiaalisempaa kuin tavallinen maalaaminen tai piirtäminen. Graffitissa on parasta se, että sä teet siinä niin isolla skaalalla ja saat aika nopeasti isoja pintoja väritettyä. Sä näät aika nopeesti sun käden jäljen. Mä tykkään tehdä sellaista värikästä. Se on musta hienon näköistä, varsinkin kun ne ponnahtaa jostain harmaasta kaupunkimaisemasta esiin.”

Miten, missä ja mitä:
Teen yleensä sketchin himassa paperille ja sitten lähden maalaamaan. Jos tulee joku ex tempore -tilanne, niin sitten katson puhelimesta kuvan. Suunnittelen kuvaa aika paljon etukäteen, taustaa tosin en välttämättä tiedä, mitä siihen tulee. Se riippuu monesti siitä, mitä värejä on jäljellä. Maalaan spraylla ja viimeistelen tussilla. Menen Herttoniemen seinälle, jos olen yksin. Joskus Katutaidetoimiston Antti Salminen soittaa mulle tyyliin ’Stadikalla on työmaa-aita, lähetkö maalaamaan?’ ja sitten ollaan menty sinne porukalla. Tai sitten joskus viedään katutaidetoimiston konttia johonkin kivaan paikkaan ja maalataan se. Yleensä työssä menee pari tuntia, se on sellainen vakio. Suurin työ on ollut se Kontulan alikulkutunneliin tekemäni poni tai sitten se tiikeri Konemestarinkadulla.”

Kartalla näet Jennyn Omat kulmat.  Klikkaa kohteita  ja lue, mitä Jenny sanoo.


Teksti: Karoliina Saarnikko
Kuvat: Miikka Pirinen